lauantai, 19. toukokuu 2012

Kemera tuen laskeminen myyrätuhoalueella, kun metsänomistaja tekee istutustyön itse

Uudistamistarpeen syyksi luetaan luonnontuho, jonka aiheuttivat myyrätuhot. 0,7 hehtaarin kuusentaimikko on metsitettävä uudelleen, ja alueelle teetetään maanmuokkaus. Istutus työ tehdään itse samalla puulajilla. Tuho alue sijaitsee Merikarvialla, joka kuuluu kakkos tukivyöhykkeeseen. Metsänomistajalla ei ole voimassa olevaa metsätaloussuunnitelmaa. Tuki kattaa taimet ja mahdolliset heinäntorjunta-aineet, sekä osan työkustannuksista. Tukea voidaan myöntää vain kerran kiertoajan kuluessa. Luonnontuhojen johdosta valtion varoja voidaan myöntää vain kerran metsänuudistamiseen. Etukäteen tehty metsänuudistamissuunnitelma on välttämätön tuen saamisen edellytys. Suunnitelmassa pitää olla mm. muut välttämättömät tarvikkeet ja niiden kustannukset. Uudistushankkeissa tukea haetaan suunnitelman laadinta kustannuksiin, sekä toteuttamiskustannuksiin. Taimien hinta saataisiin kokonaan tuella rahoitetuksi. Taimisuojiin tukea saisi 0,03€/suoja.

Verotus

Metsänomistaja saa vähentää verotuksessa kaikki metsätalouden harjoittamiseen liittyvät kustannukset. Tässä tapauksessa vähennykseksi muodostuu metsän uudistamiskulut.

Kemera tukien verovapaus on päättynyt vuoden 2012 alusta. Tuet ovat tulleet veronalaiseksi tuloksi 2012 lähtien. Menot ovat vastaavasti vähennyskelpoisia myös siltä osin kuin niihin on saatu veronalaista tukea.

Kemera-lain mukaan tuhokohteen on oltava vähintään 0,5 hehtaaria, ja elossa olleita taimia oltava alle 600 kpl/hehtaari.
 

Eri tekijöiden vaikutus tuhoihin

 

Taimitekijöillä on yleensä suurin vaikutus myyrätuhojen estämiseksi.

Myös maanmuokkauksella on vaikutusta myyrätuhoihin, jolloin rikotun maaperän osuus on suuri. Jos maanmuokkausta ei tehtäisi laisinkaan niin tuhot olisivat todennäköisemmät tai suuremmat. On tutkittu, että maanmuokkausmenetelmällä olisi vaikutusta tuhoihin. Äestys, ja laikutus alueilla tuhojen määrä olisi vähäisin.

Myyrätuhojen estämiseksi istutustyöt pitäisi ajoittaa myyräkannan romahtamisen jälkeiseen kevääseen. Istuttaminen pitäisi tehdä normaalia tiheämmäksi.

 

Tuhojen estäminen

 

Voisi punnita kannattaisiko jatkossa metsävahinkovakuutuksen ottaminen, koska tukea ei enää toistamiseen myönnettäisi jyrsijöiden saavuttua.

 

Myyrien luontaisten vihollisten pienpetojen suosiminen edesauttaa torjuntaa. Tuhot eivät kumminkaan esty niiden avulla.


 

Pellonmetsityskohteissa on heinäntorjunta välttämätöntä. Torjunta tulisi tehdä jo istutusta edeltävänä vuonna. Poistamalla heinä taimen ympäriltä syntyy aukko, jossa myyrät eivät liiku mielellään. Lisäksi lumi painuu taimen ympärillä tiukempaan, mikä vaikeuttaa myyrien liikkumista. Heinäyksen yhteydessä kannattaa käyttää myös myyräkarkotteita. Heinäkuun lopulta lähtien karkotetta voidaan käyttää koko taimelle, mikä on tarpeen ennen talvea. Alkukesästä tehtävä torjunta-ainekäsittely koko taimelle voi aiheuttaa vaurioita vastaistutetuille taimille. Klerat -myrkkysyöttiä saa käyttää talvella peltomyyrien lumireikiin, mutta lumettomana aikana myrkyn käyttö ei ole sallittua. Myös puulajin valinnalla on vaikutusta myyrätuhoihin.

Tuhon voisi tulevaisuuden suhteen välttää taimisuojilla. Taimisuojat maksaa vajaa 0,5€/kpl. Tukea valtiolta taimisuojiin saisi 0,03€/taimi. 0,7 hehtaarin alueelle taimisuojia tulisi 1400kpl. Ilman tukea taimisuojat maksaisi 700€ (1400*0,5=700€) Tuen kanssa taimisuojien hinnaksi tulisi 658€. (1400*0,03=42, 700-42=658€)

 

Kustannukset:

 

Kaivurilaikutuksen teettäminen maksaa 210€. (300€*0,7=210€)

 

Taimisuojien hinta 658€

 

Kustannukset yhteensä = 868€ (658+210=868€)

 

 

Tuet:

 

Tukea suunnittelukustannuksiin saisi 45,5 euroa. (65€*0,7ha=45,5€)

 

Tukea kaivurilaikutukselle saisi 35 % urakasta.(0,35*210=73,5€)

Laikutuksen loppukustannukseksi jäisi 136,5€. (210-73,5=136,5€)

 

Tuki istutus työlle ajantasaisen metsänhoitosuunnitelman puuttuessa 42,75€/ha, joten alueelle tukea kertyisi 29,9 euroa. (0,7*42,75=29,9€)

 

Taimien välitys ja lähikuljetuskustannus tuki 42 euroa.(0,03*1400=42€)

 

Tukea yhteensä = 190,9 euroa. (45,5+73,5+29,9+42=190,9€)

 

Loppukustannus = 677 euroa. (868-190,9=677,1€)

torstai, 3. toukokuu 2012

Männyn ja kuusen luontainen uudistaminen

Uudistettavan metsikön tilalle pyritään perustamaan uusi tuottava ja luonnoltaan monipuolinen metsikkö. Luontaisen uudistamisen menetelminä voidaan käyttää siemenpuumenetelmää, jossa uudistusalalle jätetään parhaita puuyksilöitä. Männyn uudistusaloilla siemenpuita jätetään 50 - 150 kpl/ha, kuusen uudistusaloilla 100 - 300 kpl/ha. Männyllä on runsas siemensato 1-2 kertaa kymmenessä vuodessa. Kuusella hieman useammin 2-3 kertaa kymmenessä vuodessa. Siemensatojen ajankohdat on tärkeää ottaa huomioon maanmuokkauksen ajoittamisessa.
Männyn luontainen uudistaminen sopii karkeille, kuivahkoille ja sitä karummille kankaille. Se sopii myös osittain rahkasammal peitteisille varpu- ja puolukkaturvekankaille. Vesakoitumisen estämiseksi koivun osuus ylispuustosta on oltava vähäinen. Uudistusalan pitää olla raivattu. Luontainen uudistaminen edellyttää että alueella on riittävästi runsaan latvuksen omaavia hyvälaatuisia siemenpuita. Runsas siemensato saadaan, kun puita on 100-200kpl/ha. Puita on kuitenkin vähintään oltava 50kpl/ha. Kuivaa ja sitä karumpia kankaita lukuun ottamatta kangasmaille tehdään äestys tai laikutus maaston muodoista riippuen. Turvemaille suositeltavaa on myös laikutus. Tuleentumisen saavuttamiseksi lämpösumman on oltava yli 700dd. Männyllä siemensato on vain joka neljäs kevät, mikä pitää ottaa huomioon maanmuokkauksen ajoittamisessa edellis kesälle. Siemenpuiden korjuu on tehtävä viimeistään viiden vuoden kuluttua taimettumisen toteamisesta. Korjuu pitäisi suorittaa talvella, mieluummin suojasään aikaan. Siemenpuista osa pitää jättää säästöpuiksi. Säästöpuuryhmän sijoittaminen olisi kannattavaa metsätaloudelliselta kannalta vähemmän merkitykselliselle paikalle esim. kallio, soistuma ym. Luontaisessa uudistamisessa on taloudellisen säästämisen lisäksi mm. se hyvä puoli, että tukkimiehentäi jättää luontaiset taimet rauhaan. Negatiivisia puolia luontaisella uudistuksella on ryhmittäinen taimettuminen jolloin joudutaan tekemään täydennys istutusta. Arveluttavaa on myös prosessin epävarmuus. Joudutaan myös seuraamaan hyviä siemenvuosia jolloin metsänomistajan tulonsaanti voi venähtää. Siemenpuuryhmiä ja kaistalehakkuita suunnitellessa on otettava huomioon siemenen leviämismatka, joka on kaksi kertaa puun valtapituus. Kaistalehakkuussa kaistaleen leveys saa olla enintään 50m. Etelä- ja keskisuomessa on 2 vuoden aikaraja jolloin taimiaines on saatava syntymään. Jos annettuun aikarajaan ei tulosta saada niin alueelle joudutaan tekemään erilaisia viljelytoimenpiteitä. Pohjoisessa aikaraja on 5 vuotta.
Kuusen luontainen uudistaminen vaatii suunnittelua jo vuosia ennen uudistushakkuuta. Uudistustulos on usein ryhmittäistä. Tämän vuoksi taimikon tasoittamiseksi tehdään usein täydennysistutus. Näin saadaan paras hyöty irti suhteessa pinta-alaan.
Kuusen luontaisessa uudistamisessa vaarana ovat myrskytuhot. Tuhojen vähentämiseksi käytössämme on suojuspuumenetelmä. Suojuspuumenetelmän käyttö on monivaiheinen, ja kivennäismailla epävarma. Suojuspuumenetelmä toimii parhaiten lehtomaisilla kankailla, tai korvissa. Tulokset voivat olla huonoja jos yritetään soveltaa hoitamattomiin, tiheisiin kuusikoihin.
Menetelmää voidaan käyttää ainoastaan sekametsässä, jossa uudistettavan puuston alle on muodostunut kasvatuskelpoista taimikkoa.
Kuusta voidaan uudistaa luontaisesti myös kaistaleina. Hakatun kaistaleen leveys saa olla enintään 50m ja sen molemmilla puolilla on oltava siemenkykyisiä puita. Kangasmailla kaistale tulisi muokata laikuttamalla, tai äestämällä maanpinnan muodoista riippuen. Turvemailla kaistaleen annetaan luontaisesti kasvaa koivulle. Jos menetelmän tarkoitus toteutuu niin koivun alle syntyy luontaisesti kuusi alikasvos. Koivikko hakataan kuusen kuitupuukokoisena jättämällä suojuspuita n. 200kpl/ha. Koivut toimivat verhopuina, ja syntyy kuusi- koivu sekametsä. Jos halutaan niin koivut voidaan hakata kokonaan kuusten päältä jolloin saadaan puhdas kuusikko.
Jos ympäröivissä siemenpuissa havaitaan juurikääpää niin luontainen uudistaminen ei ole mahdollista. Juurikäävän havaitsemisessa on usein järkevää vaihtaa puulajia. Jos kuusen viljelyä jatkettaisi taimet luultavasti saisivat juurikäävän juurten välityksellä.
Luontaisessa uudistamisessa säästetään istutus kuluissa, vaikka tämä monesti on paras ja varmempi vaihtoehto kuusen uudistuksessa.
Suojuspuiden poistossa keskimäärin 30% taimikosta vaurioituu. On aavisteltu, että tulevaisuudessa tultaisiin käyttämään pienaukkohakkuun, suojuspuumenetelmän ja viljelyn yhdistelmää uudistamismenetelmänä. Kuusen luontainen uudistaminen sisältää selvästi enemmän riskejä, kuin männyn luontainen uudistus.

perjantai, 20. huhtikuu 2012

Maanmuokkausmenetelmän valinta kivennäismailla

Maanmuokkauksella metsikön kiertoaika saadaan lyhyemmäksi, jolloin puusto kasvaa nopeammin ja tasaisemmin. Maanmuokkaus lisää luontaista taimettumista ja lisää viljelytaimien selviytymismahdollisuuksia. Metsikön laadullinen kehitys saadaan muokkauksella paremmaksi. Ravinteikkuutta saadaan lisää, sekä tauti- ja tuholaisriskit pienenevät. Muokkaustavan valinnalla voidaan vähentää heinäntorjunnan tarvetta. Rehevillä kohteilla voidaan joutua muokkauksen lisäksi tekemään myös heinäntorjunta.
Soveltuvin maanmuokkaus menetelmä valitaan uudistusmenetelmän, maaperän ja kasvupaikan mukaan. Karkeilla mailla (CT,VT) riittää usein kevyt kivennäismaan paljastaminen äestämällä tai laikuttamalla. Rehevät maat (MT,OMT) ovat useimmiten mätästettäviä. MT:n Keskikarkeilla ja karkeilla mailla harvemmin myös äestystä ja laikutusta. Nykyään yleisin maanmuokkausmenetelmä on äestys.
Hienojakoisilla, tasaisilla ja keskikarkeilla mailla on ongelmana usein märkyys. Usein märillä mailla ojitus on järkevää maanmuokkauksen lisäksi. Mätästävät menetelmät ovat näille vaihtoehdoille parhaimpia. Mätästyksen yhteydessä tehdään usein ojitus. Tätä menetelmää kutsutaan ojitusmätästykseksi.
Hienojakoisilla mailla rouste tai routa voi aiheuttaa taimituhoja, ja se voi nostaa taimen ylös. Sopiva muokkaus vähentää roudan ja rousteen aiheuttamia taimituhoja. Hienojakoiset maat ovat tiiviitä. Juuristo ei pysty tunkeutumaan maahan, eikä myöskään saa happea tarpeeksi. Sopivalla maanmuokkauksella voidaan vähentää maaperän tiiviyttä.
Äestys soveltuu karkeille, keskikarkeille ja hienojakoisille männyn uudistusmaille. Äestystä ei suositella reheville maille liiallisen kivennäismaan paljastumisen vuoksi. Se ei myöskään sovellu veden vaivaamille maille. Vesistön läheisyydessä ja rinteessä äestys suoritetaan vaakasuorasti suhteessa vesistöön, jotta ravinteet eivät valuisi vesistöön. Keskikarkeiden tuoreiden kankaiden kuusten viljelyalat voidaan myös muokata äestämällä.
Laikutus soveltuu männylle ja kuusen kivisille, karkeille ja keskikarkeille kuusen tuoreen kankaan istutusmaille. Se ei sovellu alaville, kunttaisille ja märille maille. Kaivinkonelaikutus sopii maastolta vaihteleville alueille äestystä paremmin. Kivennäismaata paljastetaan n. 20-25% pinta-alasta. Istutus kohteissa laikkujen tavoitemäärä on puulajista riippuen 1600- 2200 kpl/ha. Laikut sijoitetaan alueen korkeimpiin kohtiin, jotta taimet saavat valoa eikä pintavedestä olisi haittaa. Luontaisessa uudistuksessa ja kylvökohteissa laikkujen määrä n. 3000 kpl/ha.
Kauhalla laikuttaessa laikku jää useasti liian kovaksi. Laikkua voidaan pehmentää kauhan kärjellä, jolloin taimen juuristo saa riittävästi happea. Kivennäismailla sopivan pituinen laikku on kahden ja kolmen metrin välillä. Leveys on siinä 70cm tietämissä. Laikkumätästys soveltuu erityisesti kuusen ja koivun kivennäismaille.
Mätästys on kasvupaikasta riippuen navero-, laikku-, kääntö-, tai ojitusmätästystä. Kääntömätästys soveltuu yleisesti erityisesti kuusen ja koivun istutukseen kivennäismailla. Se sopii myös maisemallisesti aroille ja reheville maille sekä rinteisiin. Männylle kääntömätästys sopii ainoastaan turvepitoisille maille. Mätäs kohtia tehdään puulajista riippuen 1600-2200 kpl/ha.
Naveromätästys ja ojitusmätästys ovat ratkaisuja märillä mailla, joista vettä pitää johtaa pois. Navero ojien syvyys kivennäismailla on 20-30 cm. Käytännössä ojitusmätästys on sitä, että samalla kun ojaa kaivetaan niin kaivinkoneella heitellään 2,5 m välein ojitusmaita mättäille ojan kummallekin puolelle. Mättäisiin tehdään istutus.
Säätöauraus soveltuu kivennäismaille kun aurausvaon keskisyvyys jää alle 25 cm, joten syväaurausta ei kivennäismailla käytetä. Auraus ei ole nykyisin enää kovin suosittu menetelmä.
Kantojen noston yhteydessä syntyy myös maanmuokkausta, jolloin työstä saadaan kaksi hyötyä.
UPM:llä on tällä hetkellä testauksessa menetelmä, jossa kantojen noston yhteydessä tapahtuu koneellinen kuusen kylvö. On mielenkiintoista nähdä, lähtevätkö kuusen taimet kasvamaan viljelymenetelmällä.
Usein kantojen noston seurauksena syntyy runsas lehtipuusto, joiden raivaus lisää kustannuksia. Positiivinen seikka on, että lehtipuut männyn taimikon seassa suojelevat taimikkoa hirvituhoilta. Ne tuovat myös monimuotoisuutta. Lehtipuustosta voidaan näin  ollen tehdä taimikon täydentäjä. Voidaan havaita muitakin hyviä seurauksia siitä, kun lehtipuut kasvavat havupuille verhopuustona.
On tärkeää muistaa jättää vesistöjen viereen muokkaamattomat suojakaistat. Rikkomaton suojakaistan maaperä ja kasvillisuus toimivat ravinteiden pidättäjinä. Pohjavesialueilla vältetään kaikenlaista maanpinnan rikkomista.
Maanmuokkaus voi useasti lisätä ravinnehuuhtoutumia vesistöihin. Huolellisesti suoritetulla maanmuokkauksella on metsänhoidon kautta todettu olevan suotuisat ekologiset, sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset.

sunnuntai, 15. huhtikuu 2012

Mottilaskelma

Tein mottiohjelmalla laskelman, joka kuvaa uudistamispäätöksen valinnan vaikutusta taloudellisuuteen. Alla olevien taulukoiden avulla voidaan tarkastella ja havainnollistaa metsikön erilaisten kasvatusohjelmien vaiku­tuksia puuston kehitykseen, hakkuukertymiin ja taloudelliseen kannattavuuteen. Nämä taulukot kuvaavat puuston kehitysennusteita kasvu- ja tuotosmallien avulla.
Taulukoissa on kolme eri uudistusvaihtoehtoa.
Kasvatus 1 kuvaa hyvän metsänhoidon suositusten mukaisesti hoidettuna kertymää hakkuutulosta €/ha.
Kasvatus 2 kertoo hakkuukertymän €/ha jos hakkuu suoritetaan heti päätehakkuuna.
Kasvatus 3 kuvaa €/ha, kun metsän annetaan kasvaa vielä 10 vuotta ja hakataan sen jälkeen päätehakkuuna.
Laskelma on tehty Merikarvian alueelta. Kyseessä on kuivahko kivennäismaa ja pääpuulajina on mänty. Metsikkö on syntynyt luontaisesti ja se on 75 vuoden ikäistä. Puuston keskipituus on 20 m, puuston pohjanpinta-ala 21 neliömetriä ja pohjapinta-alalla painotettu keskiläpimitta 22cm. Päätehakkuulle jättöpuita jätetään 5kpl hehtaarille.
Jos verrataan Kasvatus vaihtoehtoja 2% korkokannalla niin kasvatus 3 tuottaa 10 vuoden kuluttua 6485€. Kasvatus 2 tuottaa heti 5799€. Kysymys kuuluu onko kasvatus 3 vaihtoehdon tuotto 68,6€/vuodessa ((6485-5799)/10=68,6) odottamisen arvosta. Vai olisiko kannattavampaa valita kasvatus 2, jolloin saisi 5799€ + taimikon kasvamaan 10 vuodeksi. Olisiko vuoden taimikon kasvaminen 68,6€ arvoista, tai olisiko 10 vuoden ikäinen taimikko 686€ arvoinen. (6485-5799=686€)
Kummassakin vaihtoehdossa jouduttaisiin todennäköisesti suorittaa maanmuokkaus ja täydennys istutus.
Viimeisenä kasvatus vaihtoehto 1, eli Kasvatus hyvän metsänhoitosuositusten mukaisesti. Metsänhoito suositusten mukaan suositellaan puusto uudistettavaksi kun sen vuotuinen tuotto laskee metsänomistajan sijoitus- tai investointikohteen tuottoa pienemmäksi. Uudistushakkuun ajankohta suositellaan valittavan metsänomistajan tavoitteiden perusteella. Ensisijaisia tavoitteita voisi olla maisemanhoito, virkistyskäyttö, riistanhoito tai metsien monimuotoisuuden säilyttäminen. Uudistusajankohtaan vaikuttaa myös metsänomistajan taloudellinen puoli. ”Käytetään metsää kassana pahan päivän varalle”. Uudistusajankohta olisi tässäkin tapauksessa olla hyvien metsänhoito suositusten mukainen. Männyllä kuivahkolla kivennäismaalla uudistamis keskiläpimitan pitäisi olla 25-30cm. Metsän ikä tulisi olla vähintään 80-, mutta korkeintaan 100 vuotiasta. Kasvatusvaihtoehto 1 saisi uudistaa aikaisintaan viiden vuoden kuluttua, jos läpimittavaatimukset sen sallisi. Näinkin erilaiset metsän käsittelytavat voivat johtaa taloudellisesti hyvin lähellä toisiaan oleviin tuloksiin. Päätösvalta on metsänomistajalla, ja toiminta ohjautuu metsänomistajan arvomaailman mukaan.
Talouslaskennassa suurempi korkokanta verottaa hakkuutuloja, poislukien päätehakkuun heti. Korkokannalla on vaikutusta metsänomistajien päätöksen tekoon ja hakkuu vaihtoehdon valintaan.
 
                                        2 % korkokannalla                                                                                                                          4 % korkokannalla


                                                                                                                                                                                                                                                                   

torstai, 12. huhtikuu 2012

Osaran aukeat ja media

                                                         
Euroopan ja Suomen suurin avohakkuuala syntyi 1950 luvulla Posion ja Pudasjärven rajalla. Kyseessä ollut tila oli susivaaran palsta. Syntyneen avohakkuukuvion pinta-ala oli noin 21000 hehtaaria. Hakkuut alkoivat 1940 luvulla ja loppuivat 1960 luvun lopulla.
Susivaaran hakkuu aukeita kutsuttiin Osaran aukeiksi. Nimitys tuli silloin Metsähallituksen johdossa olleen N. A. Osaran mukaan. Todellisuudessa Osaralla ei asiaan ollut suurtakaan osuutta, koska hakkuut aloitettiin jo Osaran edeltäjän A. E. Järvisen aikana. Osaran aukeiksi nimeäminen johtui siitä, että saatiin jämerä brändi aikaiseksi. Vetosihan se kansaankin paremmin kuin Järvisen aukeat.
Aikoinaan pidettiin suurta meteliä valtion metsissä hakatuista suurista aukkohakkuista. Hakkuut aloitettiin heti sodan jälkeen 1949. Kritisointia on tapahtunut paljon, koska raju maanmuokkaus oli hankaloittanut maastossa liikkumista. Ajateltiin myös, että valtavat aukot muuttuisivat puuttomaksi tundraksi. Näin ei kumminkaan tapahtunut. Tänä päivänä siellä kasvaa tasainen ja tiheä puusto. Silmänkantamattomiin jatkuvia pääasiassa mäntymetsiä ensiharvennetaan nykyään noin kahden sadan hehtaarin vuosivauhdilla.
1950- luvulla tehtiin paljon harsinta hakkuita jolloin poimittiin joukosta mitä milloinkin tarvittiin eikä ajateltu asiaa riittävästi metsänhoidollisesta näkökulmasta. Susivaaran palsta olikin harsintahakkuiden jäljiltä kehnotuottoista ja huonolaatuista metsää, joka ei jättänyt metsänhoitajalle muuta vaihtoehtoa kuin avohakkuun ja viljelyn.
Tukkipuuta kertyi 1950- luvun avohakkuu aikana vain neljännes koko puustosta. Tästä voi päätellä kuinka huonoa puun laatu oli ennen avohakkuita. Harsinta hakkuiden jäljiltä jääneet kuuset olivat usein lahoja tyviltään ja latvoistaan. Tyviä vaivasi maannousema sieni ja latvat lahosivat, koska lumi mursi ne. Niin sanotuissa kuusirääseikössä kasvu lahoamisen ja luonnonpoistuman jälkeen oli todennäköisesti negatiivinen.
Nykyään Susivaaran metsät kasvavat huimaa neljän kuution hehtaari vauhtia. Kun ”Osaran aukeat” hakattiin, niin hakkuiden saanti oli keskimäärin noin 60 kuutiota hehtaarilta. Nykyään tämän uudistetun metsän ensiharvennuksilta saadaan jo puolet tästä, eli noin 30 kuutiota hehtaarilta myyntipuuta.
Osaran aukeilla on myös ollut vaikeammin uudistettavia alueita, joita jouduttiin istuttamaan moneen kertaan. Näitä olivat vaarojen laet. Mänty ei hankkinut uudistua niin korkealla merenpinnasta (yli 250m). Lehtikuusia jouduttiin istuttamaan mäntyjen täydentämiseksi, koska kuuset pärjäävät korkeilla paikoilla mäntyä paremmin.
Aikoinaan mediasta lähetettiin kuvaajat ikuistamaan juuri nämä käkkärä männyt, jotka kasvoivat vaarojen yllä. Kauniit ja tasaiset männyn taimikot jätettiin tietysti kuvaamatta.
”Joskus se avohakkuukin pitää tehdä”. Pitää myös ottaa huomioon asia, että Sota oli tuolloin verottanut kovasti Suomea ja rahaa tarvittiin kipeästi. Varoja tarvittiin sotakorvauksiin ja maan rakentamiseen. Piti järjestää myös töitä armeijasta kotiutuville sadoille tuhansille miehille.
Avohakkuiden jyrähtäessä käyntiin 1940 luvun lopulla ajateltiin että linnun lauluja ei enää kuulla. Toisin kumminkin kävi, sillä vanhojen avohakkuualojen eläimistö on osoittautunut erittäin monipuoliseksi. Entisten osaran aukeiden alueella on tavattu enemmän metsoja kuin ympäröivillä alueilla. Alueella on tavattu myös runsaasti hirviä, näätiä, jäniksiä, riekkoja ja teeriä. Saukkoakin on tavattu ja kalaelämäkin on ollut melko runsasta.
Metsä susivaaran palstalla on erittäin monimuotoista. Mänty on yleisin puulaji mutta alueella on paikoin tavaittavissa myös kuusta, lehtikuusta ja koivua. Pihlajaa on kasvanut paikkoihin, jotka muuten ovat uhanneet jäädä aukeiksi. Ainoastaan marjasato on vähentynyt siitä mitä se ennen avohakkuita oli.
Todennäköisintä on se, että jos avohakkuita ei olisi tehty, niin kauniin nuoren männikön tilalla olisi erittäin vajaatuottoinen ja huonolaatuinen metsä. Puuvarat olisivat todennäköisesti vain pienentyneet silloisesta keskimääräisestä 60 kuutiosta hehtaarilta.
Hakkuilla torjuttiin myös luonnonyksipuolistumiskehitys, jossa kuuset olisivat vähitellen vallanneet kasvupaikan. Muiden puiden siemenet eivät olisi enää kasvaneet maassa, koska kuusten varjot olisivat synnyttäneet paksut kuntta kerrokset. Avohakkuu oli hyvä uudistus vaihtoehto tällaisessa kunttakuusikossa, joka ei muuten pysty uudistumaan. Metsä olisi muuten vain kuollut pois vähitellen.
Media on omistanut jutulle vähän turhankin paljon aikaa ja palstatilaa. Tiedotusvälineiden keskittyminen asiaan vain kiihtyi hakkuiden päätyttyä.
Asennemuutoksia alkoi syntyä osalle kun huomattiin, että ensimmäisillä hakkuu aukoilla kasvoi jo kauniit, nuoret taimikot. Huomattiin että uudistusprojekti oli toiminut.