Maanmuokkauksella metsikön kiertoaika saadaan lyhyemmäksi, jolloin puusto kasvaa nopeammin ja tasaisemmin. Maanmuokkaus lisää luontaista taimettumista ja lisää viljelytaimien selviytymismahdollisuuksia. Metsikön laadullinen kehitys saadaan muokkauksella paremmaksi. Ravinteikkuutta saadaan lisää, sekä tauti- ja tuholaisriskit pienenevät. Muokkaustavan valinnalla voidaan vähentää heinäntorjunnan tarvetta. Rehevillä kohteilla voidaan joutua muokkauksen lisäksi tekemään myös heinäntorjunta.
Soveltuvin maanmuokkaus menetelmä valitaan uudistusmenetelmän, maaperän ja kasvupaikan mukaan. Karkeilla mailla (CT,VT) riittää usein kevyt kivennäismaan paljastaminen äestämällä tai laikuttamalla. Rehevät maat (MT,OMT) ovat useimmiten mätästettäviä. MT:n Keskikarkeilla ja karkeilla mailla harvemmin myös äestystä ja laikutusta. Nykyään yleisin maanmuokkausmenetelmä on äestys.
Hienojakoisilla, tasaisilla ja keskikarkeilla mailla on ongelmana usein märkyys. Usein märillä mailla ojitus on järkevää maanmuokkauksen lisäksi. Mätästävät menetelmät ovat näille vaihtoehdoille parhaimpia. Mätästyksen yhteydessä tehdään usein ojitus. Tätä menetelmää kutsutaan ojitusmätästykseksi.
Hienojakoisilla mailla rouste tai routa voi aiheuttaa taimituhoja, ja se voi nostaa taimen ylös. Sopiva muokkaus vähentää roudan ja rousteen aiheuttamia taimituhoja. Hienojakoiset maat ovat tiiviitä. Juuristo ei pysty tunkeutumaan maahan, eikä myöskään saa happea tarpeeksi. Sopivalla maanmuokkauksella voidaan vähentää maaperän tiiviyttä.
Äestys soveltuu karkeille, keskikarkeille ja hienojakoisille männyn uudistusmaille. Äestystä ei suositella reheville maille liiallisen kivennäismaan paljastumisen vuoksi. Se ei myöskään sovellu veden vaivaamille maille. Vesistön läheisyydessä ja rinteessä äestys suoritetaan vaakasuorasti suhteessa vesistöön, jotta ravinteet eivät valuisi vesistöön. Keskikarkeiden tuoreiden kankaiden kuusten viljelyalat voidaan myös muokata äestämällä.
Laikutus soveltuu männylle ja kuusen kivisille, karkeille ja keskikarkeille kuusen tuoreen kankaan istutusmaille. Se ei sovellu alaville, kunttaisille ja märille maille. Kaivinkonelaikutus sopii maastolta vaihteleville alueille äestystä paremmin. Kivennäismaata paljastetaan n. 20-25% pinta-alasta. Istutus kohteissa laikkujen tavoitemäärä on puulajista riippuen 1600- 2200 kpl/ha. Laikut sijoitetaan alueen korkeimpiin kohtiin, jotta taimet saavat valoa eikä pintavedestä olisi haittaa. Luontaisessa uudistuksessa ja kylvökohteissa laikkujen määrä n. 3000 kpl/ha.
Kauhalla laikuttaessa laikku jää useasti liian kovaksi. Laikkua voidaan pehmentää kauhan kärjellä, jolloin taimen juuristo saa riittävästi happea. Kivennäismailla sopivan pituinen laikku on kahden ja kolmen metrin välillä. Leveys on siinä 70cm tietämissä. Laikkumätästys soveltuu erityisesti kuusen ja koivun kivennäismaille.
Mätästys on kasvupaikasta riippuen navero-, laikku-, kääntö-, tai ojitusmätästystä. Kääntömätästys soveltuu yleisesti erityisesti kuusen ja koivun istutukseen kivennäismailla. Se sopii myös maisemallisesti aroille ja reheville maille sekä rinteisiin. Männylle kääntömätästys sopii ainoastaan turvepitoisille maille. Mätäs kohtia tehdään puulajista riippuen 1600-2200 kpl/ha.
Naveromätästys ja ojitusmätästys ovat ratkaisuja märillä mailla, joista vettä pitää johtaa pois. Navero ojien syvyys kivennäismailla on 20-30 cm. Käytännössä ojitusmätästys on sitä, että samalla kun ojaa kaivetaan niin kaivinkoneella heitellään 2,5 m välein ojitusmaita mättäille ojan kummallekin puolelle. Mättäisiin tehdään istutus.
Säätöauraus soveltuu kivennäismaille kun aurausvaon keskisyvyys jää alle 25 cm, joten syväaurausta ei kivennäismailla käytetä. Auraus ei ole nykyisin enää kovin suosittu menetelmä.
Kantojen noston yhteydessä syntyy myös maanmuokkausta, jolloin työstä saadaan kaksi hyötyä.
UPM:llä on tällä hetkellä testauksessa menetelmä, jossa kantojen noston yhteydessä tapahtuu koneellinen kuusen kylvö. On mielenkiintoista nähdä, lähtevätkö kuusen taimet kasvamaan viljelymenetelmällä.
Usein kantojen noston seurauksena syntyy runsas lehtipuusto, joiden raivaus lisää kustannuksia. Positiivinen seikka on, että lehtipuut männyn taimikon seassa suojelevat taimikkoa hirvituhoilta. Ne tuovat myös monimuotoisuutta. Lehtipuustosta voidaan näin  ollen tehdä taimikon täydentäjä. Voidaan havaita muitakin hyviä seurauksia siitä, kun lehtipuut kasvavat havupuille verhopuustona.
On tärkeää muistaa jättää vesistöjen viereen muokkaamattomat suojakaistat. Rikkomaton suojakaistan maaperä ja kasvillisuus toimivat ravinteiden pidättäjinä. Pohjavesialueilla vältetään kaikenlaista maanpinnan rikkomista.
Maanmuokkaus voi useasti lisätä ravinnehuuhtoutumia vesistöihin. Huolellisesti suoritetulla maanmuokkauksella on metsänhoidon kautta todettu olevan suotuisat ekologiset, sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset.